Parkinsonin tautia sairastavien keilailusivusto

Keilat nurin

Keilat ei mene nurin,

sitä tänäänkin surin.

Vaikka kuinka yrittää,

ainakin yksi pystyyn jää.

Joskus myös peräkkäin kaksi,

miten kehittyisi taitavaksi?

Tämä alkaa kohta pänniä,

pallo kun viuhuu kohti ränniä.

Onneksi riittää kehnokin tulos,

kisoista kun ei heitetä ulos.

Neuvoja kuulen monta,

joskus totta tahi uskomatonta.

Älä radalla hosu,

muuten pallo ei osu.

Käsi eteen ja alas,

liukua jalas,

irrota rennosti pallo

pidä coolina kallo.

Rannetta käännä vähän,

alkaa kierrettä tulla tähän.

Muista keskittyä ja sitten vasta heittää,

se monet virheet peittää.

Äläkä ala pisteitä tuijottaa,

vaan uudestaan kaatoa koittaa.

Helppo keksiä selitys,

miksei taaskaan tullut ennätys.

Pallo liian soikea,

lähtöpaikkakaan ei oikea,

rata ihan kaareva,

kierre ei ollenkaan pureva.

Kiinni jää peukalo,

meinaa mennä mukaan koko vartalo,

pallo irtoaa väärin,

öljyäkin on ylimäärin.

Paikon kun vielä saisi,

edes se onnistaisi.

Sitten menee kaikki,

nurin koko sakki.

Kaadon sain,

hymyilen onnessain.

Otanko liian tosissani,

keilauksenkin ihan vakavissani?

Eihän tämä maata kaada,

vaikkei 200 rikki saada.

Paula Anttila